AUGUSTUS
16.1.27 eaa. – 19.8.14 jaa.
Tasavallasta yksinvaltaan.
Antoniuksen johtama mahtava laivasto kärsi tappion Octavianukselle Actiumin luona 2.9.31 eaa. Näin
Octavianus oli poistanut päiviltä pahimman kilpailijansa. Noin vuoteen 23 eaa. asti hän hallitsi Roomaa
uudistaen keskushallintoa. Senaatti oli menettänyt merkityksensä, kun valtiota johtivat sotapäälliköt.
Augustus pyrki säilyttämään senaatin, mutta varmisti oman valtansa sotapäällikkönä ja valvoi senaatin
päätöksiä. Hän luopui vuonna 23 eaa. konsulin virasta ja hyväksytti itselleen tribuunin valtuudet sekä
omaksui imperiumin prokonsulaatin. Näin hänestä tuli ylin auktoriteetti.
Monien toimien ohella oli järjestettävä rahanlyönti. Sotilaille oli maksettava palkka ja rahaa tarvittiin
myös talouselämän rattaisiin. Tasavallan lopulla lähes ainoa käytössä ollut raha oli denari. AE- rahaa oli
käytössä vain paikallisesti, eniten Espanjassa. Clovius lyötti Julius Caesarin aikana aurikalkumista
sestertiuksia, tripondiuksia, dupondiuksia, asseja, semissejä ja sextanseja. Octavianus lyötti runsaasti AE rahaa Divus Juliuksen nimiin.
Tasavallan aikana valtionrahastoa oli valvonut senaatti. Vanha järjestelmä heikkeni imperaattorien
lyöttäessä rahaa sotatoimialueilla. Julius Caesar otti valtionrahaston ja Rooman rahapajan omaan
käyttöönsä. Rahaneuvoston jäsenten nimiä ei lyöty jalometallirahoille.
Actiumin taistelun jälkeen tilanne oli seuraava:
- Kulta- ja hopearahaa tarvittiin edelleen sotaväen palkkoihin, ja keskeytynyt AE- rahanlyönti oli
aloitettava. - Imperaattorin rahanlyönti oli mahdollinen muodollisella senaatin luvalla.
- Rooman rahapajan toiminta oli keskeytynyt, ja rahanlyönti oli hajasijoittunut maakuntiin.
- Perinteiset senaatin valitsemat elimet valvoivat aerariumia.
Rahanlyönnin järjestely oli kiinteä osa Octavianuksen muita toimia. Rahanlyönnin ohjailulla oli tärkeä
vaikutus, ja hän uudisti kahden vuosikymmenen aikana rahanlyöntiä pikku hiljaa. Rahajärjestelmä sai
muodon, joka säilyi muuttumattomana kolme vuosisataa.
Rahayksiköiden suhde säilyi ennallaan, mutta kaikkia yksiköitä ei lyöty rinnakkain.
Valtion varojen valvonta
Valtionrahaston virallinen keskus oli ollut “Aerarium Saturni”, jota johtivat kvestorit. Rahastoon koottiin
verotulot, ja siitä maksettiin valtion menot.
Augustus oli Egyptistä saamansa sotasaaliin ansiosta rikas mies ja saattoi tukea monin tavoin
valtionrahastoa. Hänen avustuksensa määrä nousi 2,4 miljardiin sestertiukseen. Näin ollen
valtionrahaston ja Augustuksen omaisuuden välinen raja hämärtyi, ja hän sai johtavan aseman rahaasioissa. Vuonna 23 eaa. rahaston hallinta siirtyi kvestoreilta preetoreille tai entisille preetoreille, joilla oli
huomattava kokemus. Moraalisesti Augustus valvoi valtion rahankäyttöä, ja tämän hengen hän luovutti
seuraajilleen.
Senaatti oli menettänyt kaiken valtansa kulta- ja hopearahan lyömiseen, ja vaikka AE-rahoissa on
merkintä SC, on syytä olettaa, ettei senaatilla ollut valtaa AE-rahankaan lyönnissä.
Augustuksen tärkeimmät rahapajat
Rahapajat esitellään lännestä itään. Augustuksen hallituskausi on yleensä hyvin dokumentoitu, mutta
rahapajoista ja niiden sijainnista ei silti ole todisteita:
- Emerita (nyk. Merida Espanjassa)
Emerita Augustan siirtokunta perustettiin Lusitaniaan Augustuksen Espanjan sotaretken aikana 26 – 25
eaa. Sinne kotiutettiin sotilaita palvelusvuosien täytyttyä. Lusitanian “legatus pro praetore” P. Carisius
lyötti siellä rahaa, jossa esiintyy hänen ja kaupungin nimi sekä Augustuksen muotokuva. Hopearahoilla
on Augustuksen arvonimenä Imperator (IMP) ja AE-rahoilla Tribunicia Potestas (TR P). Näiden rahojen
lyönti näyttää päättyneen vuonna 23 eaa., mutta paja jatkoi paikallisrahan lyöntiä. - Muut Espanjan rahapajat 1
Kaksi vähän toisistaan poikkeavaa jalometallirahasarjaa on lyöty ilmeisesti sekä Caesaraugustassa että
Colonia Patriciassa. Tosin Nimesistä on löydetty etusivun leimasin, jolla on lyöty Colonia Patriciaan
määriteltyjä aureuksia. - Muut Espanjan rahapajat 2
Pienempi (Caesaraugusta) löi pääasiassa vuosina 19 – 18 eaa. ja suurempi noin vuodesta 20 vuoteen 16
eKr. Aureusten painokeskittymä on 7,7-7,9 g ja denarien 3,6-3,9 g. - Nemausus (Nimes)
Nemausus ei ollut tarkkaan ottaen valtakunnan rahapaja, mutta AE-rahaa lyötiin niin paljon, että paja
ansaitsee tulla esitellyksi. Nemausuksesta tuli siirtokunta melko pian Augustuksen hallituskaudella, koska
sillä oli keskeinen asema Italian ja Espanjan välisellä maantiellä. Sinne asettuneiden Egyptistä
kotiutettujen joukkojen takia kaupungin tunnukseksi oli valittu krokotiili ja palmunoksa. Siellä lyötiin
runsaasti AE-rahaa kolmessa vaiheessa. Rahat ovat melko paikallisia, mutta niitä käytettiin laajalti
lännessä ja pohjoisessa. Niiden paino on vaihteleva, kevyimmät ovat pienempiä kuin Rooman assit ja
painavimmat suurempia kuin dupondiukset.
Löydöt ajoittavat ne vuosiin 20 eKr – 14 jKr. Vaiheet eroavat tyypeiltään ja teksteiltään. Perusasetelmana
on kuitenkin Augustuksen ja Agrippan muotokuvat selin etusivulla ja kaupungin tunnukset takasivulla.
Vasta Lugdunumin alttari-rahat syrjäyttivät ne lännessä noin vuodesta 10 eKr alkaen. - Lugdunum (Lyons)
Upea sijainti jokien yhtymäkohdassa antoi aiheen siirtokunnan perustamiseen vuonna 43 eKr. Siellä
lyötiin paikallisrahaa 30- luvun eKr ajan. Kun kaupungista tuli Rooman ja Augustuksen palvonnan
keskus lännessä, sinne pystytettiin kuuluisa alttari, jonka Augustus vihki käyttöön vuonna 10 eKr. Tästä
lähtien Lugdunumissa lyötiin alttarityyppisiä sestertiuksia, asseja ja quadranseja, jotka syrjäyttivät
Nemausuksen rahat. Niissä käytettyjä muotokuvia esiintyy myös kulta- ja hopearahoissa. Alttarirahasarjat
pienenivät ja loppuivat vasta Tiberiuksen hallituskaudella.
Rahoilla on kaksi erilaista muotokuvaa, aiempi (Pont. Max.) ja myöhempi (Pater Patriae). Takasivulla on
alttari ja teksti ROM ET AVG. Ensimmäiset sarjat sestertiuksia lyötiin aurikalkumille ja asseja kuparille.
Quadranseissa oli alttarin asemesta takasivulla kotka tai härkä.
Aureusten paino keskittyi välille 7,7-7,9 g, denarien 3,6-3,9 g, sestertiusten 24-26 g, dupondiusten 11-13
g, assien 10-12 g ja quadransien 3 g:n molemmin puolin. - Treviri (Trier)
Melko runsas ryhmä pieniä AE-rahoja (quadranseja?) on lyöty paikallisesti. Ainoa takasivun tyyppi on
Lugdunumin mallin mukainen puskeva härkä. Etusivulla on diadeemilla varustettu muotokuva, jonka
piirteet poikkeavat Augustuksesta. Rahoja on käytetty Gallia Belgicassa ja Trevirin ympäristössä. - Pohjois-Italian rahapajat
Octavianus käytti rahoissaan tekstejä: Caesar divi f, Imp Caesar ja Asia Recepta molemmin puolin
Actiumin taistelua. Nämä rahat lyötiin Italiassa lähellä merivoimien päämajaa Brundisiumia.
Aikaisemman sarjan tyypit keskittyvät Juliuksen suojelijoihin Venukseen ja Apollo Victrixiin.
Myöhemmässä sarjassa esiintyvät voitonmerkki, puhujakoroke, Mars, Apollo ja Diana sekä lopuksi
tammikuun 27 eaa. kunnianosoitukset.
Vuosien 29 ja 26 eaa. välillä lyötiin quinariuksia, joiden taka-sivun tekstinä on Asia Recepta. Ne kertovat
italialaisille Aasian maakunnan palautumisesta valtakunnan yhteyteen. - Rooma
Rooman rahapaja oli suljettuna noin vuodesta 40 eaa. lähtien. Augustuksen rahaa alettiin lyödä tasavallan
perinteiden mukaisesti kolmimiehisen neuvoston nimiin. Vain yksi neuvosto on päivännyt rahansa,
nimittäin vuonna 16 eKr L. Mescinius Rufus, L. Vinicius ja C. Antistius Vetus. Toisia on ajoitettu
tyyppien perusteella. Paja löi rahat järjestyksessä suurimmasta (aureus) pienimpään (quadrans).
AE-rahojen merkintä SC on aiheuttanut keskustelua. Kun Augustus otti itselleen oikeuden
jalometallirahan lyöntiin, jäi senaatille vain perusmetallien kokoaminen. Tämä harhakuva sai jatkua lähes
kolme vuosisataa.
AE-rahan tyypit olivat jäykän muuttumattomia (vuoden 7 eaa. Victoria-rahoja lukuunottamatta), kunnes
rahaneuvoston jäsenten nimet poistettiin rahoilta. Kulta- ja hopearahoilla sen sijaan on laaja
tyyppivalikoima. Noin vuonna 5 eaa. lyötiin kuitenkin quadranseja, joissa neuvoston neljän jäsenen nimet
esiintyvät yhdellätoista eri tavalla.
Roomassa lyötiin vuosina 19 – 12 eaa. aureuksia ja denareja vain hieman vähemmän kuin ajan
suurimmassa Espanjan rahapajassa. AE- rahaa riitti Italian ulkopuolelle asti. Paja joutui käyttämään aika
ajoin jopa epäpäteviä kaivertajia.
Victoria-rahat edellyttävät erityistä huomiota. Niitä löivät M. Maecilius Tullus, P. Lurius Agrippa ja M.
Salvius Otho. Etusivun muotokuvaa seppelöi näissä Victoria. Näillä juhlittiin ilmeisesti Tiberiuksen
voittoja Illyriassa, Pannoniassa ja Germaniassa. Painon vaihtelu on sen verran suuri (10-17 g), että on
vaikea uskoa niiden olleen tavanomaisia rahoja.
Yleensä rahojen paino vaihteli hyvin vähän: aureus 7,8-8,0 g, denari 3,6-4,0 g, sestertius 24,2-26,5 g,
dupondius 11,5-13,5 g, as 9,0-12,0 g ja quadrans 2,9-3,4 g. Hopean puhtaus oli 96,2%.
Aureusten ja denarien lyönnin keskeydyttyä vuonna 12 eaa. ja pronssin noin vuonna 4 eaa. paja löi rahaa
vasta noin vuonna 10- 12 jaa. Tällöin olivat neuvoston jäsenten nimet poistuneet ja Tiberiuksen
muotokuva ilmestyi etusivulle. Kulta‑ ja hopearahaa ei vielä tällöinkään lyöty Roomassa, vaan
Lugdunum sai kertoa Augustuksen seuraajasta aureuksilla ja denareilla. - Pohjois-Peloponnesoksen rahapaja
Kaksi denarisarjaa ja hopeaquinariuksia lyötiin Peloponnesoksella noin vuonna 21 eaa., kun Augustus oli
matkalla Samokselle ja itään. Toisessa denarisarjassa esiintyy Olympian kuusipylväinen temppeli.
Toisessa sarjassa on tekstitön takasivu ja keulakruunu kymmenen vuoden takaisen Actiumun taistelun
muistoksi. - Samos
Edellisen pajan kaltainen muotokuva on denareilla, joiden takasivulla on nuori härkä. Nämä on erotettava
aureuksista, joiden takasivulla on hieho pää alaspäin. Härkä liittyy Samoksen Poseidon-kulttiin. Augustus
talvehti Samoksella vuosien 21- 20 eaa. vaihteen. Tällöin lienee tarvittu roomalaista rahaa joukkojen
palkkoihin. - Efesos
Kaksi pajaa löi runsaasti tetradrachmoja eli cistoforuksia. Efesos aloitti vuonna 28 eaa. Rahat lyötiin
syrjäyttämään Antoniuksen legioonarahat Vähässä-Aasiassa.
Tyyppeinä ovat alttari ja naarashirvi sekä kauris, Augustuksen tähtimerkki. Anti oli samanaikainen
Pergamumin kanssa, ja tällöin lyötiin miljoonia rahoja. Seuraava merkittävä cistoforuslyönti tapahtui
vasta Trajanuksen ja Hadrianuksen hallituskausilla.
Efesoksessa lyötiin myös roomalaisen järjestelmän mukaisia sestertiuksia ja asseja, joilla oli tosin vain
paikallista merkitystä. - Pergamum
Cistoforus, jonka takasivulla on teksti COM ASIAE, on lyöty Pergamumissa. Täällä lyötiin myös
aureuksia ja denareja. Nämä rahat lyötiin Parthiaan matkalla olleille sotajoukoille.
Myös Pergamumissa lyötiin AE-rahaa roomalaisen järjestelmän mukaisesti mahdollisesti vuosina 28 – 15
eKr. Näiden takasivulla on merkittävässä asemassa kirjaimet CA. - Antiokia
Vuoden 23 eaa. jälkeen lyötiin kahta idän tyylistä AE-rahaa, kokonainen ja puoli yksikköä. Muotokuva
muistuttaa aluksi Pergamumin ja myöhemmin Lugdunumin käyttämää. Kirjaimet SC seppeleessä
kuvaavat Augustukselle vuonna 27 eaa. annettua kunnianosoitusta.
Näitä rahoja ei ole yleensä esitelty keisarillisten rahojen luetteloissa, mutta niitä on lyöty runsaasti ja
käytetty yhtä laajalla alueella kuin Nemausuksen tai Lugdunumin vastaavia rahoja. - Cyrenaica
L. Pinarius Scrapus oli Cyrenaican maaherrana Antoninuksen aikana ennen Actiumin taistelua. Tällöin
hän loikkasi Octavianuksen puolelle, ja osoitti sen lyöttämällä aureuksia, denareja ja quinariuksia
Octavianuksen nimiin ja osittain myös omiin nimiinsä. Takasivulla on kaikissa Victoria ja etusivulla
sovinnon käsi tai Jupiter (Zeus) Ammon. Rahat ajoittunevat välille 31 – 29 eaa., ja epävarmuutta osoittaa
denarin painon vaihtelu 3,0 – 4,3 g. - Muita rahapajoja
a) Komeat aureukset, joiden takasivulla on hieho pää alaspäin, eivät sovi edellä esiteltyihin rahapajoihin.
Tyyli ja työn laatu ovat hienoja ja hieman itäisiä. Muotokuvissa on eroja, jotka osoittavat ainakin eri
ajankohtiin. Pajan sijainniksi on arveltu Mustanmeren seutua.
b) Aureuksia ja denareja, joiden takasivulla on kynttilänjalka, lyötiin ilmeisesti vuoden 17 eaa.
vuosisataiskisoja varten. Niiden tyyli on itäinen, mutta niitä on löytynyt Ranskasta, Sardiniasta ja
Romaniasta.
c) Keveähköjä denareja lyötiin vuoden 27 eaa. jälkeen. Näissä on takasivulla kauris yksin tai tähden
kanssa. Mahdollisesti nämä on lyöty kahdessa eri pajassa.
d) Denarit, joissa on teksti Imp Caesar divi f pyöreän kilven ympärillä, ovat melko yleisiä. Niitä on
yritetty sovittaa eri pajoihin, ja arvonimen Augustus puuttuminen ajoittaa ne vuotta 27 eaa. edeltäneisiin
vuosiin. Nämä saattavat edeltää Italian sotarahoja ja kuulua Balkanin valtauksen yhteyteen Actiumin
taitelun jälkeen.
e) Hyvin harvinainen kultaraha ja harvinainen hopearaha vuosilta 28 – 27 eaa., joissa takasivun tekstinä
on AEGVPTO CAPTA, on yritetty sijoittaa Espanjaan tai Aasiaan, mutta toistaiseksi nämä jäävät
arvailuiksi.
f) Harvinainen ja epäilyttävä anti ylipainoisia sestertiuksia ja dupondiuksia ajoittuu vuoden 23 eaa.
jälkeen. Tämä saattaa olla itäinen, mutta kirjaimet ovat ristiriidassa tämän oletuksen kanssa
Tiivistelmä Augustuksen rahapajojen toiminnasta
Edellä on selvitelty, miten Augustus huolehti rahan tarpeen tyydyttämisestä valtakunnan eri puolilla.
Lopuksi on tarpeen luoda katsaus, miten hajanainen järjestelmä yhdistettiin.
Näyttää siltä, että aluksi huolehdittiin Italian kulta- ja hopearahan tarpeesta. Vuoden 26 eKr jälkeen
toiminta siirtyi Espanjaan vuoteen 16 eaa. asti. Tukena olivat Rooma ja Nemausus. Efesos ja Pergamum
löivät samaan aikaan cistoforuksia. Vuosina 15- 10 eaa. legioonat levittäytyivät pohjoiseen, ja heille
lyötiin rahaa Nemausuksessa ja Lugdunumissa. Vuonna 9 eaa. Rooma liittyi tukemaan Lugdunumia, jossa
keskityttiin kultaan ja hopeaan. Noin vuonna 10 jaa. alettiin Lugdunumissa lyödä jälleen AE-rahaa.
Painojärjestelmä ja jalometallien hienous
Aureuksen ja denarin paino pidettiin tiukoissa rajoissa, ja AE- rahojenkin painon vaihtelu pysyi hyvin
kurissa. Aureuksia lyötiin 41 kappaletta naulasta kultaa. Denareja lyötiin 84 kappaletta naulasta ja niiden
paino vaihteli suhteellisesti enemmän kuin aureusten. Kullan ja hopean suhde oli 1:12,5.
Aureusten hienous oli hyvä, mahdollisesti niin hyvä kuin tuolloin oli saavutettavissa. Hopeaa on tutkittu
enemmän, ja tulokset sijoittuvat välille 96,2 – 98,0%, mikä on huomattavan hyvä arvo.
Paikallis- ja kansalaisannit
Termiä maakuntaraha ei nyt voida käyttää, koska Nemausuksen, Efesoksen, Pergamumin ja Antiokian
rahoja on jo esitelty. Käytössä oli kuitenkin muutakin tärkeää rahaa, jota lyötiin paikalliseen tai
alueelliseen tarpeeseen.
Vasallikuninkaat lyöttivät usein runsaasti jopa hopearahaa. Lännessä ja siirtokunnissa käytettiin
latinalaisia ja idässä muualla kreikkalaisia tekstejä. Paikallisrahan lyöntiin antoi valtuudet useimmiten
maakunnan kuvernööri tai maaherra.
Suurimpien AE-raha-antien keisarillinen valvonta
Augustuksen epäsuora valvonta Rooman SC- rahanlyöntiin on jo edellä kerrottu. Hän on varmasti voinut
vaikuttaa siihen, mitä halusi senaatin tekevän. Muu AE- raha lyötiin joko sotilas- tai siviilimaakunnissa.
Niidenkin lyöntiä keisari saattoi valvoa ainakin epäsuorasti.
Lisätietoja
Amerikan numismaattisen yhdistyksen (ANS) sivustolta voi selata kuvia Augustuksen rahoista, sekä tehdä rajaksia rahan teeman, nimen, vuosiluvun ja rahapajan mukaan:
Online Coins of the Roman Empire: Browse Collection (numismatics.org)
Hyvä lista kuvineen Augustuksen ajan rahoista RIC viitteineen löytyy oheisen linkin kautta:
Roman Imperial Coins – Free online resource for collectors (ancientcoins.ca)
Kuvia