Tammikuun 1. päivänä vuonna 2002 otettiin yli 300 miljoonalle ihmiselle käyttöön Euroopassa uudet eurosetelit, yhdessä eurokolikoiden kanssa. Tilivaluuttana euro oli otettu käyttöön jo kolme vuotta aiemmin, kun 1.1.1999 yhdentoista jäsenvaltion valuuttakurssit kiinnitettiin peruuttamattomasti euroon. Nämä yksitoista valtiota olivat Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi. Tämän jälkeen Talous- ja rahaliittoon (EMU) ovat liittyneet myös Kreikka (2001), Slovenia (2007), Kypros (2008), Malta (2008), Slovakia (2009), Viro (2011), Latvia (2014) ja Liettua (2015).
Tällä hetkellä (vuonna 2021) jo 340 miljoonaa ihmistä käyttää Euroseteleitä ja -kolikoita mainituissa yhdeksässätoista euroalueen maassa ja EU:n kanssa tehdyn virallisen sopimuksen nojalla myös Andorrassa, Monacossa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa. Lisäksi ilman sopimusta euro on käytössä Montenegrossa ja Kosovossa.
Euroseteleiden keräily
Eurosetelien ulkonäkö on sama, mutta silti ne ovat erilaisia. Vanhan 2002-2013 sarjan seteleitä on 1155 erilaista ja uuden Europa -sarjan seteleitä tätä kirjoittaessa 462. (Tilanne helmikuussa 2021).
Erot syntyvät kolmesta tekijästä:
1. Sarjanumeron alkukirjaimesta, joka vanhassa sarjassa kuvasi tilaajamaata (esimerkiksi L oli Suomen kirjain) ja joka uudessa sarjassa kertoo painopaikan
2. Allekirjoittajasta, joka on EKPn pääjohtaja; aikajärjestyksessä:
3. Nelimerkkisestä laattakoodista, joka kertoo, missä seteli on painettu ja monesko painolaatta on käytössä (Suomen Setecin koodi alkoi kirjaimella D eli D001 oli ensimmäinen painolaatta Setecin tuottamassa setelistössä).
Näistä siis saadaan nuo 1617 erilaista yhdistelmää – ja uusia syntyy jatkuvasti.
Kokoelmia voi näiden kolmen eri tekijän myötä rakennella oman mielen mukaisesti. Monet rajaavat keräilyn pelkästään pienempiin nimellisarvoihin. Voi myös kerätä vaikkapa tiettyä maata tai painotaloa, tai vaikkapa vain ensimmäistä sarjaa. Osa keräilijöistä pyrkii saamaan kaikkien maiden ja nimellisarvojen ensimmäiset laatat ja kerääpä joku hurjapää kaikkia mahdollisia kombinaatioitakin. Suomen Duisenberg L-setelien osalta tunnetaan myös tilauserät, jolloin ne voivat olla keräämisen lähtökohta.
Euroseteleissä on tavallisia ja harvinaisia yhdistelmiä ja hinnat vaihtelevat vastaavasti. Hankalimmista seteleistä voi joutua maksamaan tuhansia euroja. Valitettavasti EKP ei julkaise maa- tai painotalokohtaisia painosmääriä, joten niitä joutuu estimoimaan muuta kautta. EuroBillTracker on yksi tapa. Sinne ihmiset eri puolilta maailmaa syöttävät setelien sarja- ja laattakoodeja ja nyt siellä on listattuna noin 200 miljoonaa seteliä. Jos joku euroseteli on todella harvinainen, sitä voi tuolta sivustolta löytyä vain muutama kymmenen syöttöä. Tuolta saa myös vihjeitä siitä, mistä päin maailmaan ko seteliä kannattaa kysellä. Toinen hyvä tapa on seurata Euroopan huutokauppojen hintatasoja, esimerkiksi Delcampesta löytyy päivittäin yli 10 000 kaupan olevaa euroseteliä ja toteutuneiden kauppojen hintatasoa seuraamalla saa jonkinlaisen käsityksen käyvästä hinnasta.
Kun koodiston sisäistää, eurojen kerääminen vie mennessään ja löytämisen riemua riittää, jos ei joka päivälle niin ainakin vuoden joka kuukaudelle. Oman lompakonkin sisältö voi yllättää mukavasti joku päivä!
