Rahan oikean arvon määrittelemiseksi tarvitaan tarkkaa kuntoluokitusta. Rahojen laatu- ja kuntoluokitukseen liittyy paljon erilaisia määritelmiä ja termejä, jotka ovat voineet jäädä osalle jo pidempäänkin numismatiikkaa harrastaneille ainakin osittain epäselväksi. Kuntoluokitusta kuitenkin ohjaavat kohtuullisen selkeät säännöt, ja sen lisäksi merkittävässä osassa on myös luokittajan tulkinta sekä vuosikausien aikana kertynyt osaaminen. Kuntoluokitusjärjestelmiä on lukuisia erilaisia ja yhtä globaalia tapaa tehdä asioita ei ole, jopa Suomessakin on käytössä kaksi eri järjestelmää. Tässä tekstissä pyrimme avaamaan alueen terminologiaa sekä rahojen arvon määrittelyn kannalta olennaisia asioita kuntoluokittamisesta. Artikkelissa keskitytään metallirahoihin, ja esimerkit on pyritty koostamaan lähinnä hopea- ja kultarahoista. Tämä tekstin on tarkoitus avata myös kuntoluokitusta lähinnä hyväkuntoisia rahoja keräilevän tai niihin sijoittavan henkilön näkökulmasta.
Rahojen laatuluokista
UNC
Rahojen kuntoluokkien yhteydessä käytetään termejä, kuten UNC, BU, prooflike ja proof. UNC on lyhenne sanasta uncirculated eli se viittaa rahaan, joka ei ole ollut kierrossa. Tässä tapauksessa se on metalliraha, joka on lyöty normaalisti ja se on saatu pois kierrosta ennen kuin sille on aiheutunut vaurioita. Usein tämä tarkoittaa rahan tulemista keräilijälle suoraan rullasta tai pussista, esimerkiksi suoraan rahapajasta tai jälleenmyyjän kautta. Ei ole myöskään aivan mahdotonta, että UNC laatuisen rahan saa vaikkapa kaupan kassalta juuri avatusta rullasta, tosin siinä tapauksessa rahaan on usein jo jäänyt sormenjälkiä, jotka voivat pilata UNC vaikutelman. UNC on korkein kuntoluokka rahalle, jota ei ole tarkoitettu alun perin keräily- tai sijoitusrahaksi. Suomessa UNC-rahoja on kahdessa kuntoluokassa eli 01-0 ja 0-kuntoluokissa.
BU
BU lyhenne tulee sanoista Brilliant Uncirculated. BU-rahan määritelmässä on jonkin verran eroa riippuen valmistusmaasta. Olennaista kuitenkin on, että BU-laatuisten rahojen valmistusprosessi eroaa tavallisten metallirahojen valmistusprosessista, se on yleensä erillispakattu (sarjoihin) ja näin ollen sen myyntihinta keräilijöille on reilusti korkeampi kuin sen nimellisarvo julkaisuhetkellä. BU-laatuinen raha on leimakiiltoinen ja sen valmistusprosessin tulisi olla sellainen, että rahaan ei tule näkyviä vaurioita. Lisäksi joissain maissa vaaditaan, että BU-rahat on kiillotetulla leimalla lyötyjä (kuten Suomi), ja joissain maissa (esimerkiksi Yhdysvallat) riittää, että rahat on lyöty alussa tuoreella leimalla. On kuitenkin huomattava, että BU ei ole varsinaisesti kuntoluokka, vaan erillinen tapa valmistaa kolikoita keräilijöille, jonka valmistamiskustannukset ovat tavallista kiertoon tarkoitettua rahaa merkittävästi korkeammat. Kaupallisista syistä esimerkiksi Yhdysvalloista BU-laatua saatetaan joskus pitää myös kuntoluokkana, tämä ei kuitenkaan määritelmällisesti ole oikein. BU-laatuisia rahoja ei ole myöskään tarkoitettu kiertoon, ja luonnollisesti jos näin käy rahoista tulee tavallisia rahoja, jotka kuntoluokitellaan kierrossa olleiden rahojen kuntoluokituksella. Suomen rahapajan vuosittain lyömissä ja keräilijöille myytävissä erillispakatuissa rahasarjoissa rahat ovat BU-laatuisia.
Proof
Proof-rahat ovat peilikiiltoisia erikoisvalmistettuja rahoja. Tyypillisesti proof-rahoissa niiden pohja on peilikirkas ja kuviot mattapintaisia, mutta myös muunlaiset peilipinnan ja matan yhdistelmät ovat mahdollisia. Proof-rahojen yksityiskohdat ovat erittäin tarkkoja, koska rahaa on yleensä lyöty leimalla useita kertoja. Proof-rahojen valmistaminen sisältää useita käsityövaiheita ja erikoistyökaluja, joten niiden hinta keräilijöille muodostuu yleensä moninkertaisesti korkeammaksi kuin tavallisissa kiertoon tarkoitetuissa rahoissa. Suomessa proof-rahoja alettiin valmistamaan vuonna 1991, jolloin lyötiin erittäin pieni määrä 100 markan Jääkiekon MM-rahaa (200) sekä Åland-rahaa (700) proof-laatuisena. Näistä rahoista keräilijöille arvottiin Åland-rahaa 200 kappaletta ja sitä on nykyäänkin kohtuullisen helposti saatavilla, MM-rahaa ei puolestaan proof-laatuisena ole juurikaan jälkimarkkinoilla näkynyt. Yhdysvalloissa proof-rahojen valmistaminen keräilijöille alkoi jo vuonna 1817, ja on se jälkeen joitain katkoksia lukuun ottamatta nykypäivään saakka. Myös Suomessa proof-laatuisia rahoja on rahapajassa lyöty vuosittain 1990-luvulta lähtien.
Prooflike
Prooflike-rahaa valmistettaessa on valmistusvaiheista jonkin verran tingitty proof-rahaan verrattuna. Prooflike rahoissa yksityiskohdat, matan/kiillon välinen kontrasti ja visuaalinen tarkastus ei saavuta samaa laatutasoa kuin proof-rahoissa. Suomessa ainoina rahapajan virallisesti valmistamia prooflike rahoja lyötiin vuonna 1991 samoina alempilaatuisina versioina kuin aiemmin mainitut saman vuoden proof-rahat, sen jälkeen rahapaja ei ole valmistanut kyseistä laatuluokkaa. Yhdysvalloissa käytetään prooflike termiä myös erityisen hyvin heijastavista peilikiiltoisista rahoista. Prooflike-rahoja löytyy esimerkiksi Morgan-hopeadollareista, joissa tavataan kahta eri proofike luokkaa eli prooflike ja deep mirror prooflike. Alemmassa luokassa laadukas heijastavuus havaitaan 3-5 sentin päästä ja ylemmässä jopa 20 sentin päästä. Myös Suomen autonomian ajan erittäin hyvin heijastavista hopea-ja kultarahoista käytetään usein termiä prooflike eli peilikiiltoinen. Peilikiiltoisuuden tulee olla rahan molemmilla puolilla, siinä ei tule olla juovia eikä (juurikaan) heijastamattomia kohtia. Kuvassa 1 on peilikiiltoinen 2 markkaa vuodelta 1870.
Proof-tai prooflike eivät kuitenkaan ole rahan kuntoluokkia. Proof-rahat tulevat Suomessa käytännössä aina korkeimmassa kuntoluokassa, jossa ne myös säilyvät elleivät rahan suojakoteloa avata, jolloin rahat voivat altistua kulumiselle. Tällöin myös proof-rahan kuntoluokka voi laskea. Samoin prooflike rahan kuntoluokka voi vaihdella 1+ – 0:n välillä, koska sitä alemmissa luokissa peilikiiltoisuus häviää kokonaan. Käytännössä pääosa vanhoista peilikiiltoisista rahoista on vähintään kuntoluokkaa 01.
Keräilyrahojen laatuluokitus Euroopassa
Euron käyttöön oton myötä on myös Euroopan tasolla ollut tarvetta eri maiden erilaisten keräilyrahojen (collector coins) yhtenäiselle laadunmääritykselle. Aiemmin eri maat ja kansalliset rahapajat ovat kehittäneet omat terminologinsa kuvaamaan tuotteidensa laatua. Taulukossa 1 on rahapajojen johtajien (Mint directors working group) valmistelemat määritykset yhteisistä viidestä laatuluokituksesta keräilyrahoille Euroopassa. Mint directors working group (MDWG) on rahapajojen johtajien yhteistyöelin, joka kattaa kolikoiden tekniset määritykset, tuotannon, jakelun, kierrätyksen sekä ympäristöjalanjäljen.
MDWG:n luokituksista special uncirculated luokitus on nykyään kohtuullisen vähällä käytöllä. Special uncirculated viittaa rahaan, joka on valmistettu normaalilla meistillä, mutta tuotantoprosessia on päivitetty niin että rahat eivät kolhiinnu. Special uncirculated menetelmällä valmistetaan rahoja joissakin Euroopan euroja lyövissä rahapajoissa, kuten Itävallassa ja Hollannissa. On kuitenkin yleisempää valmistaa rahoja keräilijöille BU-laatuisena, jolloin rahat ovat kiillotetulla leimalla lyötyjä.
| Laatu-luokitus | Ulkomailla | Kuvaus | Valmistus |
| Uncirculated (UNC) | Bankfrisch, Non-circulée | Rahojen laatu vastaa liikkeelle tarkoitettujen laatua, mutta niitä ei ole laskettu liikkeeseen. Näiden rahojen tulee olla rahapajojen sul-jetuissa pakkauksissa tai rullissa. | Rahat on lyöty normaaliolosuhteissa massatuotannossa. |
| Special uncirculated | Fleur de Coin (Fr), Flor de Cunho (Pt), Fior de Conio (It), Erstabschlag (De), Handgehoben (Aut) | Rahat ovat (ulkonäöltään) parhaat säännöllisestä tuotannosta otetut rahat. Ne ovat täyteen lyötyjä ja ulkonäöltään samanlaisia. | Tuotantoprosessissa on estetty rahojen vaurioitu-minen: pienempi puristi-mien nopeus ja erityisjär-jestelyt käsittelyssä, jotta rahat eivät kolhisi toisiaan. |
| Brilliant uncirculated (BU) | Brillant universel (Fr), Brillhante não Circulada | BU-laatuisten rahojen kuvioiden ja tekstien tulee olla kiillotetulla leimalla lyötyjä. Rahan pohjan ja kuvion välillä ei saa olla kiiltoeroja. Rahojen tulee olla “hohdokkaita” ja “syväkiiltoisia”. Virheitä voidaan sallia, jos ne ovat pieniä ja toisarvoisilla alueilla. | Rahat on oltava täysin nousseita ja reuna mukaan lukien niiden tulee kaikin tavoin miellyttää silmää. Muutokset kirkkaudessa leiman käyttöiän aikana sallitaan, jos se koskee kaikkia rahoja. |
| Prooflike | Semi proof, stempelglanz (DE) | Prooflike laadun rahojen kuviot ja tekstit voivat olla kevyesti matattuja kiiltävällä pohjatasolla tai niillä voi olla kiillon ja matan välistä kontrastia. Näiden rahojen yleisilmeen tulee olla hyvä. Pieniä silmin näkyviä virheitä voidaan sallia vähemmän merkityksellisillä alueilla kuten pohjassa. Vikoja ei saa kuitenkaan olla liikaa tai yhdessä niin että ne muodostavat yhden suuren vian. | Rahat ovat täyteen lyötyjä ja niiden tulee miellyttää silmää. Tuotannon aikaiset mattauksen vaihtelut sallitaan välillä “pieni”-”kohtalainen kiilto”. Näihin rahoihin ei välttämättä tarvitse kohdentaa 100% visuaalista tarkastusta. |
| Proof | PP, Polierte platte (DE), spiegelglanz (DE), Fondo Specchio (IT), Belle Epreuve “BE” (FR), Proef | Proof-rahojen kuvioiden tulee olla matattuja peilikiiltoisella pinnalla tai ne voivat olla kiillotettuja kuvi-oita mattapinnalla. Erilaiset mat-taukset ja kiillot ovat hyväksyttäviä, kun niiden tarkoitus on korostaa jotain kuviota tai muotoa. | Pientä vaihtelua mattauksessa voidaan eri rahojen välillä sallia, mutta yleisilmeenä ja rajoituksena rahan tulee olla selvästi matattu. Näillä rahoilla tulee olla 100% tarkastus. |
Kuntoluokitus Suomessa
Suomessa on käytössä kaksi kuntoluokitusjärjestelmää. Pääkaupunkiseudulla on käytössä vanhempi ruotsalaisen Thore Gustav Appelgrenin 1930-luvulla kehittämä Pohjoismainen rahojen luokitusjärjestelmä (0, 01, 1+, 1, 1?, 2), ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella käytetään puolestaan uudempaa 1970-luvulla käyttöön tullutta järjestelmää (10, 8, 6, 4, 2 ja 1). Tilannetta helpottaa se, että käytännössä kuntoluokat ovat täysin yhteneväisiä, vaikka merkintätapa onkin erilainen. Pohjoismaista järjestelmää käyttää muun muassa Suomen Numismaattinen Yhdistys, pääosa Ruotsista, Norja ja Tanska. Uudempi järjestelmä on käytössä Numismaatikkoliiton pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla jäsenyhdistyksillä. Uudempaa järjestelmää on myös yritetty ottaa Ruotsissa aiemmin laajemmin käyttöön, mutta tässä ei olla onnistuttu ja vanhempaan merkintätapaan on palattu takaisin.
| Pohjoismainen järjestelmä | Muu Suomi | Nimi | Kuvaus |
| 00 / Proof | Proof | Kiiltolyönti | Proof-valmistusmenetelmällä valmistettu raha (ei varsinainen kuntoluokka) |
| 0 | 10 | Lyöntituore | Virheetön, täysin leimakiiltoinen |
| 01-0 | 9 | Loistokas | UNC – laatuinen kiertämätön raha |
| 01 | 8 | Upea | Ei kulumisen jälkiä, pinta ehjä, leimakiiltoinen, mutta raha voi olla tummunut |
| 1+-01 | 7 | Kiitettävä | |
| 1+ | 6 | Erinomainen | Korkeimmissa kohdissa hyvin pieniä käsittelyn jälkiä, muuten yksityiskohdat terävät |
| 1-1+ | 5 | Hyvä | |
| 1 | 4 | Tyydyttävä | Tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista, lähes kaikki yksityiskohdat selvät |
| 1?-1 | 3 | Välttävä | |
| 1? | 2 | Huono | Kulunut, yksityiskohdat epäselviä |
| 2 | 1 | Surkea | Huomattavan kulunut, teksti pääosin vielä luettavissa |
Kahden järjestelmän käyttämiselle Suomessa ja osin Ruotsissakin on syynä lähinnä historialliset syyt ja käytännöt. Keräilijän, ja etenkin aloittelevan sellaisen, kannalta yksi kuntoluokitusjärjestelmä olisi yksinkertaisin ja voisi ehkä jopa alentaa kynnystä harrastamiselle sekä vähentää väärinkäsitysten määrää. Pohjoismaisen järjestelmän käyttöä puoltaa järjestelmän ymmärrettävyys myös muissa maissa, ja muualla Suomessa olevan järjestelmän voidaan sanoa olevan yksinkertaisempi merkinnöiltään. Historiallisten käytäntöjen muuttaminen on kuitenkin vaikeaa myös tunnesyistä, ja sen tekeminen kunnolla vaatisi myös Pohjoismaista yhteistyötä. Yhtenäinen järjestelmä tulisi kuitenkin olla suunta, johon kannattaisi pyrkiä.
Kuntoluokan 0 raha on käytännössä virheetön ja täysin leimakiiltoinen, katso kuva 1. Kuvassa alla on 2 markan rahat vuosilta 1866 ja 1865 kuntoluokissa 01-0 ja 01. Vasemman puoleisen korkeamman kuntoluokan raha on kiertämätön ja sen korkeimmallakin olevat yksityiskohdat ovat täydellisiä, oikean puoleisen rahan yksityiskohdat eivät aivan saavuta samaa tasoa ja raha saa kuntoluokan 01. Kuntoluokan 01-0 rahassa olevat tummentumat eivät vaikuta rahan kuntoluokkaan, mutta voivat vaikuttaa rahan jälleenmyyntihintaan.
Kuvassa alla on 25 penniä vuodelta 1873 kuntoluokassa 1+-01, 50 penniä vuodelta 1871 kuntoluokassa 1+ sekä vuodelta 1876 oleva 25 penniä kuntoluokassa 1-1+. Rahoissa huomataan vähenevä yksityiskohtien määrä oikealta vasemmalle mentäessä. Oikeanpuolimmaisessa rahassa on hyvin selvää kulumaa useimmissa korkeimmissa kohdissa.
Kuvassa alla on alempien kuntoluokkien rahoja, joissa kuluminen näkyy jo hyvin selvästi. Vasemmassa laidassa on 25 penniä vuodelta 1866 kuntoluokassa 1, seuraavana vuodelta 1868 1?-1 – kuntoisena, sitten vuoden 1866 25 penniä 1?-kuntoisena ja oikeassa laidassa 2-kuntoinen vuoden 1866 25-pennin raha.
Suomessa siis kuntoluokka määrittyy pääasiassa rahan kulumisen perusteella, ja myös vaurioilla voi olla vaikutusta kuntoluokkaan. Kuitenkin metallirahan arvon määrityksessä kuntoluokan lisäksi täytyy huomioida muitakin tekijöitä. Niitä ovat reunaviat, metalliviat, huono lyönti, iskun jäljet, naarmut, läikät, home ja tummuminen. Nämä merkitään yleensä lyhenteillä kuntoluokituksen yhteyteen, ja niillä voi olla paljonkin merkitystä rahan arvoon etenkin korkeammissa kuntoluokissa. Jos metalliraha on selvästi puhdistettu, sen arvo tulee olemaan merkittävästi alhaisempi kuin kulumiseen perustuva kuntoluokka muuten oikeuttaisi. Kultarahoissa voi olla myös painontasausjälkiä, joilla on arvoa jonkin verran heikentävä vaikutus. Myös rahan lyönnissä meistin osuman epätarkkuus voi näkyä joissain rahoissa ja vaikuttaa rahan keräilyarvoon laskevasti. Peilikiiltoisuudella ja kauniilla patinalla voi puolestaan olla rahan arvoa nostava vaikutus. Yleisesti ottaen vikojen lisäksi olisi tärkeää korostaa myös rahojen positiivisia ominaisuuksia.
Kuntoluokitukset Euroopassa
Euroopassa on käytössä lukuisia erilaisia kuntoluokitusjärjestelmiä. Olennaisimmat niistä ovat Saksan, Ranskan, Iso-Britannian ja Italian järjestelmät. Taulukkoon 3 on kuvattu suuntaa antava kartoitus kuntoluokista verrattuna Pohjoismaiseen kuntoluokitusjärjestelmään. On huomattava, että taulukko on tosiaan vain suuntaa antava ja eri lähteet antavat usein hiukan eri kuvan kuntoluokitusten vastaavuuksista.
| Pohjois-maat | Saksa | Iso-Britannia | Ranska | Italia |
| 00 / Proof | PP Polierte platte | PRF Proof | BE Belle epreuve | FS Fondo Specchio |
| 0 | EB Erstabschlag | FDC | FDC Fleur de Coin | FDC Fior di Conio |
| 01-0 | STGL Stempelglanz UNZ (Unzirkuliert) | UNC | SPL Splendide | SPL/FDC |
| 01 | Fast unzirkuliert | EF Extra fine | MSPL MoltoSplendido | |
| 1+-01 | VZGL Vorzüglich | SUP Superbe | SPL Splendido | |
| 1+ | SS Sehr Schön | VF Very fine | TTB (Très Très Beau) | BB (Bellissimo) |
| 1 | S Schön | F Fine | TB Tres beau | MB MoltoBello |
| 1? | SGE (Sehr gut erhalten) | VG Very good | B Beau | B Bello |
| 2 | GE Gut erhalten | G Good | AB (Assez Beau) | Q Quasi |
Euroopassa rahoja kaupallisesti luokittelevia yrityksiä ei ole vielä juurikaan olemassa. Iso-Britanniassa CGS (Coin grading service) on pyrkinyt tulemaan markkinalle uudella 100-portaisella luokitusjärjestelmällä, mutta toiminta on vielä mittakaavaltaan pientä. Viime vuosina on kuitenkin myös Euroopassa enenevässä määrin huomattu rahojen hintojen hajontaa erittäin laadukkaissa korkeampien kuntoluokkien rahoissa. Oikean arvonmuodostuksen kannalta olisikin tärkeää, että yläpään kuntoluokitusta tarkennetaan myös eurooppalaisessa kuntoluokituksessa. Euroopassa esimerkiksi Venäjän markkinoilla kolmansien osapuolien luokittelemat ja koteloimat rahat ovat suosittuja.
Kuntoluokituksesta Yhdysvalloissa
Yhdysvalloissa rahojen kuntoluokitus on viety pisimmälle. 1970-luvun puolivälissä American Numismatic Association (ANA) alkoi käyttämään laajemmin jo 1940-luvun lopulla kehitettyä
Sheldonin luokitusjärjestelmää. Tavoitteena oli selkeyttää silloista sekavaa tilannetta, jolloin käytössä oli useita kuntoluokitusjärjestelmiä. Sheldonin järjestelmässä rahat luokitellaan kirjain-ja numeroyhdistelmillä 70 eri luokkaan. Alin luokka on PO-1 (Poor-heikko) ja ylin MS70 (Perfect mint state-täydellinen). Järjestelmän etuna eurooppalaisiin kuntoluokitusjärjestelmiin verrattuna voidaan pitää merkittävästi tarkempaa mahdollisuutta kuntoluokitella UNC-kuntoisia rahoja, niille on järjestelmässä varattu 11 eri kuntoluokkaa. Järjestelmää on kuitenkin ainakin Yhdysvalloissa kritisoitu siitä, että juuri korkeammille kuntoluokille varattuja numeroita pitäisi olla vielä paljon enemmän. Syynä tähän on se, että korkeamman kuntoluokan rahoja on tyypillisesti vanhemmissa rahoissa aina vähemmän mitä paremmasta rahasta on kyse. Harvinaisuudesta johtuen myös rahojen arvo nousee nopeasti kunnon parantuessa. Näin ollen mitä enemmän kuntoluokkia sitä tarkemmin raha pystytään hinnoittelemaan keräilijöille ja sijoittajille. Taulukkoon 4 on kuvattu suuntaa antava vertailu Pohjoismaisesta ja Yhdysvaltojen kuntoluokituksesta.
| Pohjois-maat | Yhdysvallat | Selitys Yhdysvaltojen kuntoluokalle |
| 00 / Proof | PRF Proof | Proof-laatuiseksi valmistettu (ei varsinainen kuntoluokka) |
| 0 | MS70 Perfect mint state MS68 Superb mint state | Täydellinen kunto ja lyönti. Ei vikoja 5X suurennoksella Vähäisiä epätäydellisyyksiä nähtävissä ilman suurennosta |
| 01-0 | MS65 Gem mint state MS63 Choice mint state MS60 Typical mint state | Kiilto hyvä, vain vähäistä tummumista. Pieniä hiusnaarmuja Kiiltää vielä, osin tummunut. Useita hiusnaarmuja/jälkiä Hiusnaarmuja/jälkiä laajalti. Lyönti huonosta hyvään |
| 01 | AU About uncirculated | Rahan korkeimmilla kohdilla on nähtävissä kulumaa ilman suurennosta (AU50) tai 5X suurennoksella (AU58) |
| 1+-01 | EF Extremely fine | Osa korkeimmista kohdista kokonaan kulunut. Ei juuri kiiltoa |
| 1+ | VF Very fine | Kuviot ovat selvät ja terävät, osa yksityiskohdista kuitenkin kulunut. Erittäin vähän kiiltoa jäljellä (VF35) |
| 1-1+ | VF Very fine | Kuvioissa yksityiskohdat osin kulunut, terävyys vähentynyt. Osa kirjaimista samentunut (VF20) |
| 1 | F Fine | Pääkuvioissa vielä osin yksityiskohtia. Kirjaimista vielä noin puolet kokonaan tai osin näkyvissä |
| 1? | VG Very good | Kuvioissa vähän yksityiskohtia. Ulkoreunan kirjaimet ja numerot näkyvät vielä terävästi |
| 2 | G Good | Vain reunat pääkuvioista jäljellä. Ulkoreunan kirjaimet ja luvut vielä näkyvissä |
Yhdysvaltojen ja esimerkiksi Pohjoismaiden kuntoluokkien vertailu suoraan ei ole välttämättä järkevää, johtuen erilaisesta kriteeristöstä. Keräilijän näkökulmasta on kuitenkin tärkeää ymmärtää edes jossain määrin mikä vastaavuus voisi olla. Pohjoismaissa kuntoluokka perustuu käytännössä rahan kulumiseen sekä rahassa oleviin vaurioihin. Yhdysvaltalaisessa kuntoluokituksessa metallirahoja arvioidaan seuraavilla viidellä kriteerillä:
- Jäljet (marks)
- Heijastavuus (luster)
- Lyönti (strike)
- Sävyt (toning)
- Ulkonäkö (eye appeal)
Jälkien merkitys on suurin MS-luokan (mint state, kiertämätön) rahoissa. Tällöin merkitystä voi olla toisten kolikoiden aiheuttamilla jäljillä rahaan, muilla ulkoisen kohteen osumilla rahaan, keräilijöiden huolimattomuuden aiheuttamia jäljillä ja niin edelleen. Samoin heijastavuuden merkitys on suurimmillaan korkeimpien kuntoluokkien rahoissa. Heijastavuus on rahoissa parhaimmillaan, kun raha on lyöty ei-kuluneella leimalla aivan lyöntien alkuvaiheessa. Kolmantena tekijänä arvioidaan lyöntiä, joka on tärkein korkean kuntoluokan rahojen luokitustekijä. Erilaisista lyönnin epätarkkuuksista johtuen osa rahojen yksityiskohdista voi jäädä epätarkaksi heikentäen näin kuntoluokkaa. Neljäntenä tekijänä huomioidaan rahojen värisävyt, jotka alkavat yleensä muuttua lähes heti rahan lähdettyä rahapajasta. Heti värisävyjen tai tummumisen ilmestyttyä rahaan, pidetään Yhdysvaltojen järjestelmän mukaan sävyttyneenä (toned). Sävyttyminen näkyy eri tavalla eri metallien rahoissa. Vaikein huomioitava tekijä on rahan yleinen ulkonäkö, jossa arvioidaan rahan yleistä miellyttävyyttä silmälle. Ulkonäön arvioinnissa on usein mukana myös kuntoluokan arvioijan subjektiivista mielipidettä.
Yhdysvaltojen tarkka kuntoluokitus hyväkuntoisille rahoille on luonut hyvät markkinat numismatiikalle sijoituskohteena. Huutokauppojen lisäksi rahojen kuntoluokittamisen ja koteloinnin ympärille on perustettu myös useita yrityksiä, jotka kuntoluokittavat rahoja keräilijöille, kauppiaille ja sijoittajille. Näitä ovat Yhdysvaltalaiset NGC (Numismatic Guaranty Corporation) sekä PCGS (Professional Coin Grading Service), näistä PCGS on sertifioinut jo yli 39 miljoonaa rahaa. Nämä yritykset kuntoluokittavat ostajan pyynnöstä rahoja ja koteloivat ne ilmatiiviiseen sekä sinetöityyn koteloon (engl. Slab, katso kuva 6). Tämä on usein kohtuullisen kallista, ja yritykset tekevät sitä suurissa volyymeissa tavoitellen tuottoa. Positiivisena puolena koteloinnissa on rahan säilyvyys. Toinen iso etu keräilyharrastukselle on kuntoluokitusyrityksiin kertyneet tilastot rahan kuntoluokituksen sijoittumisesta verrattuna kaikkiin kuntoluokituksen saaneisiin samoihin rahoihin. Sijoittuminen kuntoluokituksessa paremmuusjärjestykseen on hyödyllistä tietoa sijoittajalle.
On kuitenkin ollut havaittavissa, että kuntoluokitettujen rahojen kuntoluokat ovat kärsineet jossain määrin inflaatiota. On tavattu tapauksia, joissa kuntoluokittajan kuntoluokittama MS63 kuntoinen raha on Suomessa todettu kuntoluokaltaan vain 1+:ksi eli rahassa on kolmen kuntoluokan ero. Vaikka kuntoluokitusjärjestelmät ei olekaan täysin yhteneväisiä, on tuon suuruinen ero kuitenkin liian suuri ja voi johtaa keräilijöitä harhaan. Siksi onkin erittäin tärkeää, että rahan ostaja ei sokkona luota kuntoluokittajan arvioon vaan tekee rahasta oman kuntoluokituksen. Voidaan myös sanoa, että suomalaisten rahojen paras kuntoluokitusosaaminen on Suomessa. Näin ollen hyväkuntoisiin keräilyrahoihin sijoittavalla tulee olla joko vahva osaaminen kuntoluokituksessa tai varmat ja luotettavat, mielellään suomalaiset, kumppanit tukemassa rahojen arviointia.
Mielenkiintoisena ilmiönä, ja osittain myös seurauksena yllämainituista ongelmista rahojen luokitusyrityksiin liittyen, on Yhdysvalloissa vuodesta 1995 perustettu useita yrityksiä, jotka luokittelevat jo luokiteltuja rahoja. Näitä ovat muun muassa CAC (Certified Acceptance Corporation), QA check sekä WINGS (World Identification and Numismatic Grading Service). Nämä yritykset luokittelevat luokitellut rahat ja lisäävät niihin lisätarran kuvaamaan kuntoluokituksen oikeellisuutta. Yleensä lisäluokittelussa kerrotaan kuntoluokittajan luokittelun olevan liian alhainen tai juuri oikea. Harva haluaa rahaansa merkkiä liian korkeasta kuntoluokasta, joten sellaisia tarroja nämä yritykset eivät tarjoa.
Yhdysvalloissa myös proof-rahoja kuntoluokitellaan erittäin tarkasti. Proof-rahoja luokitellaan myös kuntoluokissa PR60-PR70 (vrt. MS60-MS70). Lisäksi proof rahojen heijastavuudella ja kontrastilla on tärkeä merkitys rahojen arvonmuodostuksessa. Jos proof-rahassa on erinomainen heijastavuus ja selkeä kontrasti pohjan ja kuvioiden välillä raha voi saada CAMEO (CAM) lisäluokituksen, jos taas kontrasti on erittäin vahva raha saa Deep Cameo (DCAM) lisäluokituksen.
Lopuksi
Hyvin säilynyt kohtuullisen harvinainen korkean kuntoluokan raha voi olla myös hyvä sijoituskohde. Euroopassa kuntoluokitusjärjestelmä on Yhdysvaltojen järjestelmään verrattuna merkittävästi yksinkertaisempi. Onkin hyvä kysymys, kumpi järjestelmistä on parempi, ja sen lopulta päättävät keräilijät ja rahoihin sijoittavat. Toistaiseksi Euroopassa tarkemmalle yläpään kuntoluokitukselle ei ole nähty tarvetta, vaikka jotain merkkejä tämän käytännön muuttumisesta voikin olla nähtävissä. Jonkin verran ylemmissä kuntoluokissa on myös käytössä -, + ja ++ tunnuksia kuntoluokan jälkeen tarkentamassa kuntoluokan kuvausta. Näiden käyttö ei ole kuitenkaan vielä vakiintunut. Koska nykyään kuntoluokitusjärjestelmä ei ole Euroopassa kovin yksityiskohtainen, voi kokenut numismaatikko tehdä hyviä löytöjä, joissa merkittävästi harvinaisempi 01-0 yläpäässä oleva metalliraha on hinnoiteltu samalla tapaa kuin 01-0 alapäässä oleva raha.
Kuntoluokitukseen liittyy myös psykologisia tekijöitä. Puhutaan “endowment”-vaikutuksesta, jolla viitataan keräilijöiden taipumukseen arvostaa omistamiensa rahojen kuntoluokkia korkeammalle kuin ne oikeasti ovatkaan. Kokeneetkaan keräilijät eivät aina näe omistuksessaan olevien rahojen kuntoluokkia yhtä objektiivisesti kuin muiden markkinoilla olevien rahojen. Oma väärä arvio rahan kuntoluokasta voi johtaa kohtuuttomiin odotuksiin rahaa realisoitaessa, ja tällöin pettymyksiltä ei voida aina välttyä.
Kaikissa tapauksissa, etenkin vähän vanhemmissa rahoissa, korkealla kuntoluokalla ei ole edes suurempaa merkitystä. Kuntoluokan merkitys vähenee, jos esimerkiksi lähes kaikki tietyn aikakauden rahat ovat lähellä samaa kuntoluokkaa, ja riittävän harvinaisia saamaan korkean keräilyarvon. Kuntoluokitus menettää myös merkityksensä, kun kyseessä on uniikki kohde tai ainoa/yksi harvoista yksityisomistuksessa olevista kappaleista.
On myös muistettava, että usein numismatiikassa ja etenkin yläpään kuntoluokituksia tehtäessä on tärkeää nähdä raha itse. Netin kautta kuntoluokitus voi onnistua erittäin hyvästä kuvasta myös etänä, paras on kuitenkin tutkia raha paikan päällä itse. Reilusti (2 kuntoluokkaa tai enemmän) väärin kuntoluokitettu ja etänä huudettu raha on syytä palauttaa sen myyjälle, tällöin kuitenkin oman näkemyksen kuntoluokasta tulee olla selvä ja todennettavissa.
Teksti perustuu Numismaattisessa Aikakauslehdessä 2/2020 julkaistuun artikkeliin.