Virhelyönnit

Rahapajassa rahan valmistamisessa tapahtuneet virheet sekä poikkeamat ovat oma kategoriansa, joita useat numismaatikot keräilevät. Virhelyöntejä on rahapajassa tapahtunut sekä autonomian aikana että tasavallan markka-aikana ja myös euroaikaisia virhelyöntejä tunnetaan, tosin pienemmässä mittakaavassa. Virhelyöntejä voi tulla tavallisten kiertoon tarkoitettujen rahojen joukkoon, koska rahapajassa laadunvarmistus on perustunut prosentuaalisten otantojen seuraamiseen. Myöskään pienten, usein maallikolle näkymättömien, virheiden korjaaminen ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa vaan rahat on tehokkuussyistä päästetty kiertoon. Aiemmin myös selvästi näkyvän virhelyönnin löytänyt asiaan harjaantumaton on voinut palauttaa pankkiin ja vaihtaa sen normaalikuntoiseen rahaan. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole kannattanut toimia, koska virhelyönnit voivat parhaimmillaan olla merkittävästi tavallisia saman vuoden ja arvon rahoja arvokkaampia.

Ylätasolla virhelyöntejä voi tapahtua rahapajoissa seuraavilla tavoilla:

• Lyöntilaitteen vikaantuminen
• Lyöntivirhe
• Virheellinen leima
• Puuttuva valmistusvaihe (kuten syrjäkirjoitus tai rahan leimaus)
• Aihio virhe (joko väärä aihio tai virheellinen aihio)

Käytännön rahoissa virheellisyyksiä ovat esimerkiksi kiertynyt meisti, lusikkalyönti, rikkoutunut meisti, täyttynyt meisti (esim. osa kolikon vuosiluvusta ummessa), reiätön reikäraha sekä kaksoispuristus. Näitä virheellisyyksiä ei tule luokitella varianteiksi. Oheisessa taulukossa alla on kuvattu yleisimmät virhelyönti-ja poikkeamatyypit esimerkkeineen ja kuvassa alla on esimerkkikuvia eri virhelyönneistä. Eri virheille on annettu kirjaintunniste helpottamaan luettelointia. On huomattava, että kirjaintunnisteissa a – g on kyse toistuvasta virheestä, jossa virheellisiä rahoja samanlaisena on voinut syntyä muutamista jopa kymmeniin tuhansiin samassa erässä. Rahoja on valmistettu aina siihen saakka, kunnes virhe on havaittu laaduntarkastuksessa ja korjattu. Muut virhelyöntityypit puolestaan ovat enemmänkin yksittäistapauksia (lukuun ottamatta tyhjää aihiota), ja aivan samanlaisena toistavia tapauksia ei usein ole yhtä tai muutamaa enempää. Näissä tapauksissa hinnanmuodostus on yksilöllistä ja riippuu eri kerääjien kiinnostuksesta juuri kyseisen rahan virhettä kohtaan. Hinnat erityistapauksissa voivat nousta useisiin satoihin euroihin.

ID	Virheellisyys	Syntymistapa	Kuvaus virheen syntymisestä	Lisätietoja/esimerkkejä
a	Kiertynyt meisti	Lyöntilaitteen vika	Kolikon toisen puolen meisti on ollut huonosti kiinni tai alunperin asennettu väärin eli kiertynyt.	5 penniä 1919; 10 penniä 1866 ja 1898; 50 penniä 1945; 1 markka 1929-32 ja 1940 Ni, 1943 Cu; 1 markka 1970 ja 1971; 5 markkaa 1948 sekä 20 markkaa 1939
b	Kaksois-puristus	Leimavirhe	Punssia puristettaessa meistiin tapahtunut valmistusvirhe, jolloin kaikissa meistillä lyödyissä rahoissa näkyy toisistaan hieman siirtynyttä tekstiä/kuviota.	20 penniä 1967; 25 penniä 1921;  50 penniä 1946; 1 markka 1947; 5 markkaa 1948; 10 markkaa 1967 ja 1971
c	Rikkoutunut meisti	Leimavirhe	Leima rikkoutunut lyödessä ja lyötyihin rahoihin jää erilaisia halkeaman aiheuttamia jälkiä tai viivoja.	1 penni 1884; 5 penniä 1918 Fe; 10 pennin 1943 Fe reikäraha; 1 markka 1947: 20 markkaa 1939; 10 penniä 1991 sekä 1992
d	Meisti-täyttymä	Leimavirhe	Esimerkiksi väliin joutunut roska tai irronut palanen on täyttänyt meistissä sopivan välikön aiheuttaen ”ummessa” ilmiön.	1 penni 1884; 1 markka 1865 ja 1866; 2€ 1999
e	Toisen leiman siirtymä	Leimavirhe	Rahamestarin leima tai vuosiluvun viimeisten numeroiden kohdistus ei ole tarkalleen osunut alunperin tarkoitettuun kohtaan, kun aiempaa punssia on hyödynnetty matriisin valmistuksessa ja vuosiluvut/rahamestarin leima on lisätty erillisenä työvaiheena.	25 penniä 1890 ”L vinossa”; 1 markka 1915 S ”lähellä tai kaukana jalasta”; 10 markkaa 1882 ”2 vinossa”; 20 markkaa 1879 ”7 vinossa”
f	Reikärahat ilman reikää	Valmistusvai-he puuttuu	Reikärahojen reiän lyönti tehtiin ennen leimausta tai leimauksen yhteydessä tai jälkikäteen.	Kupariset 5 ja 10 penniä vuodet 1941, 1942 ja 1943 sekä rautaiset 10 penniä 1943, 1944 ja 1945.
g	Reunan sisärengas	Leimavirhe	Leimassa käytettyn materiaalin esimerkiksi kovakromin puhkikuluminen on synnyttänyt helmikehän sisäpuolella näkyvän ylimääräisen renkaan.	20 penniä 1989-1990; 50 penniä 1989
h	Kahden aihion kohdistus	Lyöntilaitteen vika	Keskiosan aihio on siirtynyt leimauskoneen tärinässä limittäin rengasaihion päälle juuri ennen leimausta. Tämä on kuluneen koneen ongelma, ja tapahtuu yksittäistapauksina ennenkuin huomataan laaduntarkastuksessa.	2€ 2007 Itsenäisyys 90-vuotta
i	Sivuunlyödyt rahat	Lyöntivirhe	Lyötäessä aihio ei ole ollut suoraan rahaleimojen välissä keskellä. Käytetään myös nimeä lusikkarahat ja lipparahat.	1 penni 1915 ja 1921; 25 penniä 1916; 1 markka 1943-1951 Fe; 5 markka 1946-1951; 10 markkaa 1952; 20 markkaa 1954
j	Väärälle aihiolle lyödyt rahat	Aihio virhe	Leimattavien rahojen aihioiden joukkoon on joutunut (pienempi) aihio. Aihio leviää leimatessa.	5 penniä 1964 lyöty 10 pennin leimalla; 1964 markan aihioita leimattu 50 pennin leimalla
k	Kaksoislyönti (tai useampi)	Lyöntivirhe	Kaksoislyönnissä leima lyö kahdesti raha-aihioon ja aiheuttaa yksilöllisiä virheellisyyksiä.	50 penniä 1964
l	Negatiiviksi lyödyt rahat	Lyöntivirhe	Leimasta irtoamaton raha on toiminut seuraavan lyödyn rahan leimana.	1 penni 1963 ap;  5 penniä Nikolai II; 25 penniä L hopeaa tp; 1 markka 1923 tp; 1 markka 1969 tp
m	Ilman syrjä-kirjoitusta	Valmistusvai-he puuttuu	Rahan aihioon syrjäkirjoituksen valmistusvaihe jäänyt tekemättä.	1 markka 1965-1969
n	Metallin koostumus erot	Aihio virhe	Lainsäädännössä määritelty koostumus eroaa olennaisin osin. Mitattava röntgenfluore-senssispektrometrillä.	Magneettiin tarttuvat 20 ja 50 pennin rahat 1971 sekä 1972. Harvinaisia, koska aktiivisesti poistettiin kierrosta.
o	Tyhjä aihio	Valmistusvaihe puuttuu	Rahan aihio on jäänyt lyömättä. Kyseessä ei ole oikeastaan virheraha, vaan lyömätön aihio. Etenkin mallin 1963 aihiot ovat yleisiä.	Metallirahoja on kahta tyyppiä, ilman syrjäkirjoItusta l1) ja syrjäkirjoituksella (l2). Aihioissa saattaa myös vain toinen puoli olla tyhjänä.
p	Liian ohut, paksu tai epätasainen aihio	Aihio virhe	Rahoja, etenkin kuparirahoja, on voitu myös keinotekoisesti ohentaa esimerkiksi rikkihapolla.
q	Vajaalle aihiolle lyödyt rahat	Aihio virhe	Aihion irrottaminen levystä on kohdistunut joltain osin jo valmiiseen reikään. Tällöin aihion reunasta jää toisen aihion kaarenmuotoinen pala pois. Voi olla myös reunakappale, jolloin aihio on irrotettu liian reunasta.	Mahdollista väärentää, tosin työstön jäljet silloin usein nähtävissä. Aidon virheellisyyden voi myös tunnistaa esimerkiksi siitä, että lyönnin vastakkaisella puolella on leikkauskohdassa havaittavissa vajausta.

On hyvä ymmärtää, että rajan veto variantin ja virhelyönnin välillä ei ole aina aivan kirkas kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi vuoden 1977 10 markan  ”raskaana” variantista voi ensin saada vaikutelman, että kyseessä olisi meistivaurio. Rahapajan mukaan kuitenkin ”raskaana” versio oli alkuperäinen eli ensin lyöty versio (SNY 664.1) tästä 10 markan juhlarahasta. Nimittäin rahan valmistuksen alkuvaiheessa huomattiin kyseinen kohta liian korkeaksi, ja tasapainoeroista johtuen rahasta ei saatu riittävän laadukasta. Näin 17 000 lyödyn rahan jälkeen ”raskaana” kohta rahassa tasoitettiin pois. Kaikkiaan rahan lyöntimäärä oli 400 000, joten raskaana variantti esiintyy vain reilussa 4%:ssa koko lyöntimäärästä. Toinen esimerkki nimenomaan juhlarahoissa esiintyvästä virheestä on 10 markkaa 1971, jossa osassa esiintyy suunnittelijan leima H (Häiväoja) ja osassa ei. Kyse ei ole kuitenkaan variantista, vaan meistitäyttymästä (kuva alla).

Teksti perustuu Keräilijän oppaassa 2020 olleeseen artikkeliin.