Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 1809–1917. Se oli nykyisen Suomen itsenäisen tasavallan edeltäjä, joka täytti jo suuren osan itsenäisen valtion kriteereistä.
Ensimmäiset Suomen markka-arvoiset metallirahat tulivat käyttöön vuonna 1864. Alkuun kuparirahoja oli kolme eri nimelliarvoa eli penni, 5 penniä ja 10 penniä sekä hopearahoja neljä nimellisarvoa eli 25 penniä, 50 penniä, 1 markka ja 2 markkaa. Kultarahoja alettiin lyömään vuonna 1878, ja niitä oli kaksi nimellisarvoa eli 10 markkaa ja 20 markkaa.
Viimeiset autonomian metallirahat lyötiin vuonna 1917 ennen Suomen itsenäistymistä.